lauantai 29. toukokuuta 2021

Kaviopalloilua

Jalkapalloa keppareilla? Kyllä. 
Nimi? Kaviopallo. 

Tämä

On täydellistä. 


Tästä tulikin nyt sisko vastaan veli, eli Niki ja Mara pääsi ottelemaan toisiaan vastaan. 


H ja Mara on valmiina aloittamaan :D


Valotukselle kävi hassusti. 

Hmm... S ja Niki, mitä tapahtuu? 

Tässä välissä on pakko kysyä, mitä sä blogger oikein teit jokaisen kuvan laadulle? Et mitään hyvää ainakaan, ja sen huomaa tosi hyvin meidän adduista, joiden raidat on vähän menny pikselimössöksi. 


Hyvä asento taas. 

Eheh, H ja Mara joitui nyt hakemaan sen pallon tuolta asti :'D


Ja taas ollaan juoksemassa pallon perässä. 

Asennot taas ihan 5/5

Puhumattakaan TÄSTÄ. Ihan nyt hei oikeesti. 

Juu. Niki ei oikein taida osata tähdätä. 


Ihmeellinen maalivahti-tyylinen asento. 





Ihme spagettijalka, Niki haluaa syödä sen. 

Mara: Mikä niille nyt tuli? 
Niki: Tätä kutsutaan nauruhepuliksi, sisko rakas. 




 
Mara: Voitin, koska olin parempi tähtäämään kuin Niki, joka veti kuusi metriä sivuun >:D

 
Maran voitonjuhlat :D

Niki puolestaan hävisi. D:


Tällasta kaviopalloilua tällä kertaa, nyt on ollu vähän taukoa, johtuen meidän eräästä isommasta kirjoitusprojektista. Se on kuitenkin melkolailla valmis, joten voidaan tästä eteenpäin sit keskittyä täysillä keppareihin. Kesällä aletaan sit treenailemaan yhdessä enemmän, keppariperheeseenkin on tulossa lisäystä puolin ja toisin :D


H ja S


sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Yhden tamman pelastuspartio Raita

 

Kun puissa on jo hiirenkorvia... 

Ja ruohokin vihertää herkullisen näköisesti... 

Ja kaiken kukkuraksi S puuhailee jotain ihan omiaan! Täydellinen tilaisuus tehdä jotain erittäin kiellettyä.

Kyllä vain, Niki tässä jälleen. Tällä kertaa sain Ronin mukaan suunnitelmiini. 




Ihan ensitöiksemme vapautettiin tietysti kaikki muutkin! 

Pidettiin kiva pikku torikokous ja päätettiin, mitä tehdään kun kerrankin on mahdollisuus.

Enemmistön päätöksellä aloitimme pitkän ja vaarallisen vaelluksen kohti majaa metsässä. 

Lumi, (se arkajalka) EI USKALTANUT TULLA OJAN YLI. Mä en ymmärrä, mikä siinä on niin pelottavaa. 

Mara tuli siihen sitten tsemppaamaan. 

Ja vihdoin Lumikin saatiin ojan toiselle puolen. 

Mä ja Roni mentiin ensiksi varmistamaan, oliko maja turvallinen. 

Rona, (se ajattelematon typerys) kiipesi tuonne hillumaan. 

Sitten Myrsky (se jättimäinen monsterihepo), Musta (se pieni mutta pippurinen ponimus) ja Roni (aisaparini S:n vastaisissa suunnitelmissani) mietti, että tuolla ylhäällä voisi olla ihan mukavaa. 

Ja sinne nekin sitten kiipesi. 

Jos muutkin, niin sitten mäkin. 

Pitihän se arvata. Nyt ylhäällä oli kaikki! Mutta ei siellä kukaan meistä kauaa viihtynyt, vaan tultiin pian alas. 

Mutta Rona ei uskaltanut tulla alas. Ihan tosi. 

Lumi oli aika hädissään, kuten aina. Se tuppaa olemaan sellanen hössöttäjä.

Roni yritti pelastaa Ronan mystistä laudanpätkää apuna käyttäen. 

Raita, (se pinkki otus) keksi kiivetä katolle pelastamaan Ronan. Raidasta tulee varmasti supersankari. 

PELASTUSPARTIO RAITA VAUHDISSAAA!

Raita tönäisi Ronan maahan. Käyhän se näinkin :D

Ja Raita sitten hyppäsi itsekin perässä.

Ikävä kyllä Rona oli hädissään pitänyt aikamoista meteliä, joka hälytti S:n paikalle.

Me kaikki juostiin salamannopeasti piiloon. Huono valinta. Piilopaikka oli täynnä nokkosia.

S, ihme kyllä, löysi meidät. Ehkä sillä on jotain maagisia etsimiskykyjä. tai sitten se kuuli mun vaikeroinnin nokkosten takia

Mara varasti vielä S:n lippiksen. Nyt mä olen kyllä oikein ylpeä siskostani!

S päätti kuitenkin olla kiltti ja jättää meidät sentään ulkosalle.
Mutta mä vannon, että vielä jonain päivänä mun suunnitelmat karata S:ltä ja vallata sen ja H:n blogi, toteutuu. Eli tää ei todellakaan jäänyt tähän.


-Niki-