Niin, mitäpä sitä kuuluu?
Mä oon S ja tässä on lyhyt, rento kuvapostaus tuplakuulumisilla.
Ihan ekaksi; mulle kuuluu uskomattoman hyvää. Parempaa ku aikoihin. Loppukesästä oli vähän ahdistuneita fiiliksiä, mutta se on nyt ollutta ja mennyttä. Syksy saapui ja sen mukana kaikki onnellisuus, kiitos syksy.
Ennen musta on tuntunut että talvi ja kesä on parhaita aikoja ja syksy pelkkä masentava siirtymävaihe siinä välissä. Ei. Nyt mä ymmärrän, että syksyisin mä oon ennenkin ollut tosi onnellinen, kaikki ne hetket jotka oon kyykkiny jossain puolukkamättäissä oli mulle tietemättäni niitä parhaita hetkiä. Ja niin on tänäkin syksynä.
Entäs miten teillä on mennyt? Onko syksy masentavan harmaata kirkkaanvärisen kesän jälkeen vai tervetullut muutos? Ja ihan näin yleisestikin, mitä kuuluu?
Yleensä mä ratsastan noin kerran viikossa, joskus harvemminkin. Ja mä oon aina kuvannut ne ihan vaan että saisin jokaviikkoista matskua tänne blogiin. Ei sillä, on upeaa että mä voin jakaa ne täällä.
Mutta tiistaina mä rakensin matalan radan ja hyppäsin pitkästä aikaa Raidan kanssa. Puhelin unohtui sisälle joten kuvia ei tullut otettua.
Silloin mä oivalsin että hei, tää on sitä, mitä mä oon kaivannut. Rata matalia esteitä ilman stressiä kuvienotosta. Ja se oli ihanaa! Sain vaan juosta, juosta, juosta. Eikä tarvinnut säätää kuvien kanssa.
Myöhemmin mä kuitenkin hain sen puhelimen paikalle, mutta ne parit kuvat epäonnistui ja aattelin että mitä väliä. Kyllä mä loppuviikosta jotain voin blogiinkin tunkea. Oli jotenkin ihanaa tajuta, ettei tän harrastuksen ydin oo siinä. Ei kuvaamisessa. Vaan ihan pelkästään harrastamisesta niin, että siitä oikeesti nauttii. Sehän mun ois pitänyt aikoja sitten tajuta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ei, en oo lopettamassa bloggaamista, ei sinne päinkään. Tääkin tekee mut onnelliseksi, se, että saan jakaa asioita täällä.
En osaa muotoilla asiaa oikein, mutta käytännössä tajusin että ei mun kaikkea tarvitse kuvata, vaikka se tarkottaiskin sitä että en saa joka viikko postausta aikaseksi. Outo valaistuminen, mutta teki mut niin onnelliseksi :D
Tän postauksen kuvat on otettu keskiviikkoisella puolukansyöntiretkellä Lumin kanssa. Lopulta päädyin ottamaan sieltäkin pari kuvaa, vaikka ensin meinasin ihan muuta.
Lumikin merkitsee mulle jotenkin niin paljon. Ulkonäöllisesti se ei juuri miellytä mun silmää, mutta sillä on takuulla eniten tunnearvoa.
Tänkin maastopuolukkaretken ajan mä suorastaan tihkuin onnea, oli vaan niin hyvä fiilis.
Puolukoilla on marjoiksi hyvin tärkeä rooli mun elämässä :D. Se tunne kun saan syysiltana ottaa poimurin mukaan ja painua mehtään. Just tää mehtä on paras puolukkamehtä, täältä jos jostain on saatu hyvät saaliit ennenkin. En malta oottaa että puolukat kohta kypsyy kunnolla, sitte vietetään kuule mehtässä aikaa.
Mustikka vai puolukka? Mä oon puolukkaihminen mustikkafanejen meressä.
Hyvä ja erittäin keppareihin liittyvä postaus: S puhuu puolukoista. Juuri näin.
Kysymyspostaus tehdään varmaan piakkoin ja pitää kattoo jos jossain välissä saatas toteutettua H:n kans myös se piirretään muiden keppareita ulkomuistista. Jos mä yksinäni teen joitakin postauksia sitä ennen, miltä kuulostais postaus missä selitän mitä mun keppareiden nimien takana on, mistä ne tulee? Riippuu toki vähän onko mun keppareiden nimissä tarpeeksi aineksia sellaseen että tuleeko tätä postausta koskaan xd.
![]() |
| Hei katos, kerrankin pihlajanmarjoja eikä niitä iänikuisia PUOLUKOITA. |
Edelleen mulla on kova kepparikuume, miniponihimo varsinkin. Mutta minkäs teet kun kankaat puuttuu. Niitä odotellessa entisöin about kaikki mun hevoset jos siltä tuntuu :D Tilanpuutekin alkaa iskeä jos hevoset tästä vielä lisääntyy, varaston takaseinä on aikalailla täynnä. Mutta en osaa kuvitella luopuvani yhdestäkään hevosesta :'D Jos on pakko niin Raidasta ja Nikistä, mutta ne onkin oikeastaan enemmän mun siskon.
Tällä hetkellä mulla ois suunnitelmissa mulle jo valmiiksi edistyneellä tasolla oleva kouluratsu (Vinonokan koulutus vie nimittäin ehkä vähän aikaa xd) ja kaksi miniponia. Mutta sen mä vannon, että kahteenkymmeneen vedetään raja. Jos nykyiset visiot toteutuu, mulla on yhteensä 14 hevosta eli varaa tehdä enää kuusi. Katsotaan, katsotaan.
Varusteista puolestaan on kova pula. Suitsia pitäis tehdä ja riimuja, ja ratsastan ihan liian usein ilman suitsia ihan vaan koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Ehkä mun kannattaiskin keskittyä nyt tässä välissä varusteisiin ennen ku meen hommaamaan vielä lisää kepikkäitä jotka nekin tarvii varusteita! :'D
Myös harjanvarsia pitäis hankkia koska Piraatilla on keppinään rikkinäisen sählymailan varsi ja Vinonokka heiluu tällä hetkellä kokonaan ilman keppiä x)
Täällä mehtässä tallustellessani harmitti hetken etten saanut kunnon kuvaa auringosta ennen kuin se painui mailleen, mutta sitten mun aivot muisti taas, että kuvat on vaan puolet kauneudesta. Mä näin sen auringon ihan omin silmin, ja se on tärkeämpää kuin kuva muistona. En edes ois osannu vangita sitä kännykän kameraan oikeella tavalla joten se siitä :D Toki ois ollu kiva saada tännekin kuva siitä auringosta mutta en ois osannu kuvata ja se nyt oli aurinko jonka näkee joka ilta.
Tiivistettynä tää postaus: Tajusin että on ihanaa vaihteeksi ratsastaa ilman kuvaamista, puhuin puolet postauksesta siitä että puolukat on avain hyvään elämään, poden kepparikuumetta ja varustepulaa, sekä harmittelen etten saanut kuvaa auringosta. Kyllä.
S kiittää ja kuittaaa💚












Mä tykkään enemmän mustikoista. Mulla on monesti tuo sama et ei jaksa ratsastaa koska stressaa vaan sitä et pitäs ottaa niitä kuvia. Mun mielestä syksy on paras vuoden aika, myös keppareiden kannalta.
VastaaPoistaNäin on :D Kesällä on liian kuuma ja talvella liikaa lunta, syksy on täydellinen aika keppareita ajatellen.
VastaaPoistaVannon talven nimeen ikuisesti. Oon muutenkin tälläinen puskaratsastaja, joten edes liukkaat kentät ei haittaa. Rakastan lunta ja talvella saa parhaimmat kuvat. Meidän koulussa tää marjahomma menee niin, että on team mustikka ja team mansikka. Oon tyyliin melkein ainut mustikkafani mansikkameressä. Mä ja Hemuli otettiin kerran kisa, että kumpi marja on parempi, mut ei sit saatu sitä ikinä päätökseen. (Kaikesta mä ja Hemppa kisaillaankin) Mulle kuuluu ihan hyvää, hivenen stressaa vaan ensimmäinen koesuma. Syksy oli toivottu muutos, sillä kesällä oli mulle aivan liian kuuma. Mulla ei ole niin suurta hevoshimoa tällähetkellä, eikä varusteistakaan ole pulaa. Mulla on ihan vastakkainen ongelma eli mä haluisin tehdä varusteita, mutta mikään mun keppari ei tarvii mitään. Mun pitää tulla sun luo tekemään varusteita x).
VastaaPoistaTeam talvi, kyllä. Vaikkakin jos keppareita ajatellaan niin syksy :D Jos pitäis mustikka tai mansikka valita niin kyllä se ois varmaankin mustikka. Ehkä xd.
VastaaPoistaEikä tarvi stressata, hyvin menee varmasti. Eikä niin haittaa vaikka ei meniskään, ei maailma siihen kaadu.
Hyvä idea, heti tänne niitä varusteita näpertelemään niin on molempien ongelmat kertalaakista ohi x).