lauantai 24. heinäkuuta 2021

Rakas pieni Vinonokka 💚

Hihheii ja tervemoi kaikki!

Postausta pukkaa taas minulta, eli S:ltä (koska on tyLsäÄ) 

Tuossa viime viikolla olin kattelemassa hevosille uutta tarhapaikkaa, ja kurkistin huviksi vaan liiteriin, mikä toimi viime kesänä mun kepparitallina.

Ja kukas se sieltä kurkistaakaan? Joku mun nuorimman pikkuveljen ikivanha miniponi!  

Se iski mun tajuntaan ku salama kirkkaalta taivaalta. Mä heitän tuon roskiin ja teen mulle KEPPIAASIN! Mietin myös että tekisinkö vaikka jonkun shettiksen tallin maskotiksi mutta ei. Keppiaasi siitä on tultava. 

Tää aasi on ensimmäinen keppari jolle mulla ei oo ollu luonnetta tai ainaki nimeä mietittynä jo ompeluvaiheessa. Tää oli vaan joku mun random päähänpisto. 

Ja pitihän mun kuluttaa loppuun tän iänikuisen ruskean kankaan jämät. Fun fact: Kun tää kangas tilattiin, ajatuksena oli että tästä riittäis kahteen keppihevoseen, Roniin ja Ronaan. Mutta kuinkas kävikään? Tästä kankaasta on tultu tehtyä Ronin ja Ronan lisäksi myös Myrsky ja Mara. Ja nyt tää viimeinen, aasi.

Öhöm. Kun sain tän kokoon, se oli vino. Lievästi sanottuna. Mä en tiiä oikein mikä meni vikaan, mutta purin sit siitä kaikki ompeleet ja päätin ommella kepparin ompelukoneella tyyliin kolmen vuoden tauon jälkeen. Nää sähköllä toimivat koneet ei oikein oo mun juttu joten onneks sain sen äitin koneen päälle (paitsi en osannu enää puolata lisää alalankaa joten vaihdoin sen sit valkoiseen vaikka ylälanka oli musta xd) 

Olikohan kovin fiksua ommella tää suu myös koneella? :/ Täyttä tuskaa oli nimittäin. 

Tää keppiaasinhimo pohjaa ehkä vähän siihen että H:lla oli kerran joku vanha, villasukasta tehty keppiaasi nimeltä Asla, johon mä olin vaan ihan rakastunut :D. Tai muistaakseni se ei ees aluksi ollut aasi mutta mun mielestä se näytti niin aasilta et sattumien summana siitä tuli aasi. Tai sit se meni niin että mä vaan aina kutsuin sitä aasiksi, mutta oikeesti se oli koko ajan hevonen? En muista, siitä on varmaan myös jotain kolmisen vuotta aikaa :D

Täydellinen keppiaasimme xd

Nosiis tuotanoin. Kattokaas sitä edestäpäin. Mä harkitsen jo vakavasti antavani tälle nimeksi Vinonokka. 

Aasin korvien tekeminen vähän hermostutti :p

Sen toinen korva on vähän vinossa mutta eipä tuo nyt niin kauheesti haittaa. 

Aasit on kai yleensä harmaita ja niillä on valakonen turpa tai jotain? Tää saa nyt olla vaan kokoruskea. 

Koska on aika harvinaista että mä aattelisin asiat loppuun asti, en tajunnu et aaseilla on pystyharja. Mullahan ei tietenkään oo mitään hajua miten pystyharja tehdään, ja kaikissa ohjeissa jotka löysin, sanottiin samaa: laitat vaan tarpeeks monta riviä vierekkäin niin kyllä se pystössä pyssyy. 

Laitoin kaks riviä tätä harjaa ja pari tuntiahan siinä meni :D

Kyllä se jotenkin pysyy pystyssä, lisään vielä joskus kolmannen rivin mutta nyt meni jo moti xd 

Tässä oli tosi jännä valotus, aasi näyttää niin vaaleelta. 

Vinonokka on edelleen potentiaalinen nimiehdokas. 


Anteeksi, mutta nyt saatte hirmuisen kuvapläjäyksen :'D

Pitihän vinonokkaista otusta myös testata. 


Ihanaa, tää on tosi pieni otus verrattuna mun vakioratsuihin.



MiGsi et voi liikkua? 


Kiitos kaunis tästä, pikkuveli. 

Hei. Tämähän on kaunista. 



Öhömm aasi ei edes näy kunnolla, se sulautuu tuonne taustaan vähä liianki hyvin. 

Mä tykkään tästä kuvasta ihan liikaa :'D 

Ilta-aurinko. 

Tämän kuvan idea on yhä mysteeri. 


 
Aurinko sinä olet valkoinen. 

Rakas pieni vinonokkaotus. 

 
Okei mä oon ONNELLINENN


Siinäpä tää postaus nyt olikin, lopputuloksena sain aasin <3 
Vinonokkimuksen sukupuolikin on yhä mysteeri, saas nähä kallistunko enemmän tamman, orin vai kenties ruunan puoleen? 
Nimi on myös vielä ihan hakusessa. Jos en keksi parempaa, hän jää Vinonokaksi :D

Mikäköhän oli tänkin kuvan idea... 

S kiiTtäÄ jA kUitTaA 💚

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti